Älä houkuttele namilla

Ruokapalkinnolla houkuttelu tai ruoalla palkkaaminen ovat kaksi eri asiaa kouluttamisen näkökulmasta. Houkuttelemalla et pysty säätämään liikkeen laatua tarkasti, jolloin hevonen yrittää usein miljoonaa eri asiaa saadakseen namin. Tulee levottomuutta, koska hevonen ei tiedä tarkasti mitä halutaan. Tai jos hevonen on jämähtänyt paikolleen, koska jännittää (esim. traileriin menoa), ei porkkanan heiluttelu turvan edessä auta.

Sen sijaan hevoselle kannattaa opettaa, että kun teen näin, siitä seuraa palkinto, jota odotan rauhassa. Esim. otan askeleen kohti traileria, saan palkan. Ytimessä ei siis ole porkkana, vaan systeemi, jonka hevonen oppii saadakseen palkinnon. Silloin hevonen motivoituu, koska voi omalla toiminnallaan säädellä tapahtumia. Tämä edellyttää kouluttajalta enemmän tarkkuutta, kokonaisuuden hahmottamista ja selkeyttä kuin houkuttelu. Kaikki tuntemani ihmiset, jotka ovat oppineet ruokapalkinnon käytön taitavasti, ovat olleet innoissaan sen tuomista mahdollisuuksista. Sen hyödyt näkee kunnolla vasta kun sen osaa.

Miten käytetään ruokapalkintoa onnistuneesti?

Mä tavallisimmin opetan asian hevoselle jommallakummalla näistä vaihtoehdoista:

1) Käytän kevyttä painetta toiminnan aikaansaamiseksi ja samalla kun poistan paineen, annan äänimerkin, joka kertoo, että porkkana on tulossa. Ja hevonen oppii nopeaan, että porkkanan saanti liittyy siihen, mitä hän teki kun äänimerkki kuului. Syntyy sisäinen motivaatio kokeilla asioita. Tämä toimii parhaiten, jos hevosella on turvallinen olo ja kokonaishyvinvointi kunnossa. Teen äänimerkin suullani, kädet ei riitä naksutinlaitteeseen. Kun negatiiviseen vahvisteeseen lisää positiivisen vahvisteen, negatiivinen vahviste muuttuu vihjeeksi.

2) Rakennan olosuhteet sellaiseksi, että hevonen tulee vahingossa tehneeksi halutun asian. Ja kun se tapahtuu, kuuluu äänimerkki, jota seuraa porkkana. En jää kuitenkaan pitkäksi aikaa odottelemaan, että hevonen sattuisi tekemään toivottua asiaa itsekseen, vaan muokkaan olosuhteita niin, että toivotun asian tapahtumisen todennäköisyys kasvaa ja pääsen palkkaamaan. Tärkeintä on, että pääsee palkkaamaan.

Kyttää siis onnistumisia. Ja ota vastuu siitä, että hevonen onnistuu.

Tärkein asia hevosen elekielen tunnistamisessa on pienen jännittyneisyyden tunnistaminen ja siihen reagointi. Jos et onnistu lukemaan hevosen tunnetilaa oikein, tulee hankaluuksia. Jos hevonen on aloittaessa jännittynyt, hevosen tulee muuttua rennompaan suuntaan. Ja näin käy, kun hevonen oivaltaa systeemin. Silloin syntyy ennakoitavuutta ja hallinnan tunnetta ja ne vähentävät jännittyneisyyttä. Kun tämän osaat, et suurta levottomuutta usein näekään.

Tapa miten hevonen ottaa ruokaa kädestä kertoo paljon.

Jos hevonen ottaa ruokaa kiihkeästi tai puree sormia, hevonen on jännittynyt. En ole tavannut yhtään hevosta, jonka huulet eivät olisi muuttuneet rennoiksi samalla kun jännittyneisyys on lauennut. Huulet kertovat käteesi onko hevonen jännittynyt.

Kuva: Liisa Eskola