USEIN KYSYTTYÄ

Kerään tähän usein kysyttyjä asioita tai vastaan tulleita väärinymmärryksiä. Lisään listaan uusia pohdintoja jatkuvasti. Jos mieltäsi askarruttaa jokin asia tai neuvo, minkä olet saanut, lähetä viestiä ja kysy lisää näkemyksiä

Termeistä tietoa tässä: https://hevosilo.fi/kouluttamisesta-ja-termeista/

1)  Voinko jättää palkkion pois ja käyttää pelkkää äänimerkkiä (jota aluksi seurasi palkkio)?

Merkkiääni tarkoittaa, että palkkio on tulossa (sekundäärivahviste). Kun käytämme palkkiota kertovaa äänimerkkiä (”naksu”), sitä seuraa aina palkkio. Merkkiäänen merkitys on ajoittaa se tekeminen, mistä palkkio tienataan. Palkkiota ei siis koskaan jätetä pois ja käytetä pelkkää merkkiääntä.

Jos kuitenkin kokeilet jättää palkkion pois, niin toki jonkin aikaa se vaikuttaa toimivan, koska hevonen olettaa saavansa palkkion. Mutta kun hevonen menettää toivonsa, äänellä ei ole enää merkitystä ja hevonen saattaa turhautua ja turhautumiskäytös voi olla aggressiivistakin. Syystä. Koska lupasit antaa, muttet antanutkaan.

2)  Milloin palkinto jätetään pois?

Minun maailmassani ei koskaan. Haluan hevosen elämän olevan sellaista, että oikeasta palkitaan ja sen seurauksena ”väärä” on niin vaaratonta, että sen voi jättää huomiotta.

Pilko tehtävät pieniin, helposti hahmotettaviin osiin. Palkkaa aluksi pienestä oikeansuuntaisesta liikkeestä ja nosta vaatimustasoa pikkuhiljaa. Vaatimustasoa kyllä nostetaan, mutta palkitseminen sinänsä ei jää koskaan pois. Muuten meillä kävisi sellainen tilanne, jota voisi työpaikalla verrata siihen, että kun työntekijä osaa työnsä oikein hyvin, palkan maksaminen lopetetaan. Vain harjoitteluajalta maksetaan palkkaa.

3) Miksi palkinto on usein ruokapalkinto?

Hevoselle voi monikin asia olla positiivinen vahviste (R+). Koska R+ on mitä tahansa, mitä hevonen sillä hetkellä tavoittelee. Joskus arjessa voi kuitenkin olla vaikea varmuudella selvittää, onko kyseessa positiivinen vahviste (motivoiva, tavoiteltu asia) tai esim. negatiivinen vahviste (helpotus). Tällainen tilanne voi olla kavereistaan erossa olleen hevosen kiire kavereiden luokse. Se voisi olla positiivinen vahviste eli hevonen haluaa kaverit lähelle. Mutta todennäköisimmin se kuitenkin olisi negaviivinen vahviste eli helpotuksen tunne siitä, että pääsee pelottavasta erossa olosta ja siihen liittyvistä tunteista pois. Siksi asioiden vieminen käytäntöön ei ole aina ollenkaan suoraviivaista. Kokonaisuus ratkaisee. Siihen vaikuttaa aina hevosen yleinen hyvinvointi ja kokemushistoria.

Meillä on siis joka hetki arjessa ja kaikessa käsittelyssä tapahtuvaa oppimista että erillisiä koulutustilanteita. Erillisen koulutustilanteen yksi keksisimpiä kriteerejä on se, että vahvisteet ovat ihmisen hallinnassa. Eli jos on vaikka jokin palkkio käytössä, ihminen voi päättää milloin hevonen saa palkkion ja milloin ei. Toinen asia on se, että palkinto pitäisi olla sellainen, että sen voi antaa useita kertoja minuutissa. Tämä alkaakin jo rajoittaa palkkioina käytettävien asioiden joukkoa merkittävästi.

Rapsutus on loistava palkinto, jos hevonen nauttii rapsutuksesta. Sitä voi myös tehdä tiuhaan: rapsuttaa hetki ja lopettaa. Ja aloittaa uudestan. Mutta ei se silti ole niin helppo käyttää kuin ruokapalkinto. Mä tapaan työssäni paljon ongelmakäytöksiä ja traumatisoituneita hevosia. Hyvin usein tällainen hevonen ei nauti ihmisen kosketuksesta tai ei anna koskettaa ollenkaan. Silloin ei jää kuin ruokapalkinto. Sillä jokainen hevonen syö, jos ei jännitä liikaa.

4)  Siirtyminen erilaisiin vahvisteaikatauluihin

Jossain vaiheessa koulutusta voi, ja kannattaa, siirtyä erilaisiin vahvisteaikatauluihin tai satunnaiseen vahvistamiseen. Silloinkin naksu ja nami pysyvät aina yhdessä. Eli jos et aio antaa namia, et myöskää tee äänimerkkiä. Satunnainen vahvistaminen ei siis tarkoita sitä, että äänimerkin jälkeen palkkio tulee tai on tulematta.

Satunnaisiin vahvisteaikatauluihin siirtyminen ei myöskään tarkoita sitä, että aina aluksi uudessa tehtävässä ensin vahvistetaan jokaisesta toistosta ja myöhemmin vain satunnaisesti. Tarvittaessa palataan jatkuvaan vahvistamiseen tilanteen. Esim. kun halutaan hioa jotain liikettä paremmaksi, jolloin muokkaamisessa tarvitset taas jatkuvaa vahvistamista.

5) Annanko satunaisessa vahvistamisessa äänimerkin aina ja namin satunnaisesti?

Et. Namista kertova äänimerkki (sekundäärivahviste) tarkoittaa aina, että nami (primäärivahviste) on tulossa. Jos käytät satunnaista vahvistamista, se tarkoittaa, että satunnaisesti tulee naks+nami ja muulloin ei kumpaakaan.

6)  Ovatko vihje ja palkkiosta kertova äänimerkki sama asia?

Joskus nämä kaksi menevät sekaisin.

• Vihje on hevoselle opetettu pyyntö, merkki tai apu, jonka jälkeen hevonen osaa tehdä tietyn asian.
• Kun tämä asia tapahtuu, tulee äänimerkki, joka kertoo, että palkkio on tulossa. Tämä äänimerkki voi olla suulla tehtävä merkkiääni tai naksutin.

7)  Miksi väärä käytös lisääntyy vaikka oikaisen toimintaa ja palkitsen sen jälkeen?

Hyvin tavallista on se, että syntyy ketju, missä hevonen tekee jotain, mitä ihminen ei halua -> ihminen oikaisee hevosta jollain tavalla -> ja antaa palkkion. Esim. hevonen tuuppii ihmistä päällään, ihminen pyytää hevosta kauemmaksi ja palkitsee, kun hevonen siirtyy. Tällöin se ensimmäinen asia, mitä hevonen teki, lisääntyy. On syntynyt tiedostamaton ja haitallinen ketju.

Oleellisinta olisi päästä palkitsemaan oikeasta käytöksestä ennen kuin hevonen tekee väärää asiaa. Ihmisen vastuulla on, että hevonen onnistuu ja päästään palkitsemaan. Tavallisin syy siihen, että hevonen ei onnistu, on liian korka vaatimustaso tai liian vaikea tilanne. Pilko tehtävä pieniin osiin, etenet nopeimmin.
Ketjuttamista voi ja kannattaa käyttää tietoisesti myös hyödyksi. Se on sitten oma tarinansa.

8)  Onko negatiivinen vahviste jollain tavalla hevosepäystävällistä?

Negatiivinen vahviste on elämässä aina läsnä: opettele käyttämään taitavasti. Haluamme kouluttaa mahdollisimman pehmeästi ja eettisesti ja se on hyvä tavoite, joskaan ei mitenkään yksiselitteinen käytännön toteutuksessa. Kaikkein eettisin ja hevosystävällisin tapa on opetella käyttämään negatiivista vahivistetta taitavasti ja liittää siihen positiivinen vahviste. Näin negatiivinen vahviste muuttuu vihjeeksi.

Paine ja paineen poistuminen on elämässä aina läsnä, joten negatiivisen vahvisteen käyttämistä on mahdotonta välttää. Sen sijaan on kyllä mahdollista käyttää sitä ikävällä tavalla, epäselvästi ja huonolla ajoituksella. Parhaimmillaan yhteistyö on kuin tanssia, missä pieni ohjaava paine kertoo toiselle mitä halutaan ja miten toimia. Niin, että tunnelma pysyy koko ajan mukavana ja hevonen ei jännity.