8 syytä miksi ruokapalkinnolla tulee hankalia hevosia ja miten se voidaan korjata

Minut kutsutaan usein apuun ongelmatilanteisiin hevosen kanssa. Käytän negatiivisen vahvisteen lisäksi yleensä myös positiivista vahvistetta. Se voi olla rapsutus tai muu hevoselle mukava asia, mutta useimmiten kuitenkin käytännöllisin on ruokapalkinto, sillä se on tehokkuudessaan ylivoimainen – myös ongelmien luojana.

Joskus ongelmat on luotu ruokapalkinnolla tai vahvistettu ruoan avulla vaikeammaksi kuin mitä lähtötilanne oli. Moni ei halua ymmärrettävästi käyttää ruokapalkintoa, koska on nähnyt töniviä ja purevia hevosia ruoan syöttelyn jäljiltä. Jos olen aina ollut ongelmahevoskouluttaja, nykyään olen sen lisäksi ruokapalkinto-ongelmien korjaaja.

Onneksi ongelmat ovat ratkaistavissa, kunhan ihminen harjoittelee tekemisensä tarpeeksi tarkaksi ja pystyy olemaan kurinalainen. Ruokapalkinnon pois jättäminen on parempi vaihtoehto kuin jatkaa ei-toivotun käytöksen vahvistamista. Kuitenkin vielä tehokkaampaa on opettaa asia uudelleen, koska jos hevonen on tietystä asiasta joskus saanut ruokaa, se saattaa olla hyvinkin toiveikas sen suhteen, että se onnistuu vielä joskus jatkossakin. Tai jos joku ihminen hevosen elämässä edes kerran vuodessa tulee vahvistaneeksi ei-toivottua käytöstä, se vahvistuu (satunnainen vahvistaminen) vaikka ruoka olisi muuten jätetty pois. Kannattaa siis harkita sitä, että opettaa hevoselle uuden tavan toimia tilanteessa, missä ihmisellä on ruokaa hallussaan.

Tässä listattuna 8 yleisintä käytännön syytä siihen, miksi hevosista tulee ruokapalkinnon kanssa hankalia ja lyhyt vinkki, miten sitä voi lähteä korjaamaan.

1) Hevosen tuuppimiskäytös lisääntyy, jos luopumisen opettaminen menee pieleen

Usein tämä johtuu siitä, että syntyy tahattomasti ketju, jonka hevonen oppii tosi nopeasti. Jos opetat hevoselle seuraavan: kädessä on nami ja kättä nuuhkinut hevonen saa namin, kun irrottaa turpansa kädestä, syntyy tosi helposti ketju: kosketan ihmisen kättä – irrotan turpani – saan namin.

Tässä ketjussa ihmisen käden koskettaminen yleensä vain voimistuu.

Vinkki: Jos olet oikein tarkkana, yleensä aina viimeistään kolmannen toiston kohdalla hevonen hieman jo epäröi käden koskettamista, jos se on edellisillä kerroilla saanut namin silloin kun turpa on kädestä irti. Ketjua ei synny, jos olet nopea antamaan namin jo ennen käden koskettamista ja palkkaat jo siitä, että turpa hidastaa. Jatkossa palkitse jo ennen kuin se koskee kättäsi tai mitään muutakaan ruumiisi osaa. Paitsi jos haluat hevosen koskettavan.

2) Hevosesta tulee hurja pään viskoja

Jos opetat hevosta kääntämään päätään sivulle, käy helposti niin kuin ruokapalkinnon kanssa käy: tekeminen vahvistuu ja voimistuu. Usein se on etu, mutta päätä puolelta toiselle namin toivossa viskova hevonen ei ole kovin kätevä. Etenkään, jos hevonen tekee sen vielä kovin lähellä ihmistä.

Vinkki: Palkitse mieluummin siitä, että hevonen on paikoillaan, pää suorana kehon edessä (ellet ole varta vasten opettamassa jotain pään tai kaulan asentoa). Lisäksi pyri siihen, että hevosen keho on vähintään käden mitan päässä sinusta, kun olet palkitsemassa.

3) Hevonen käynnistää ihminen kouluttamaan ikävällä tavalla

Jos toistuvasti aloitat kouluttamisen silloin kun hevonen käyttäytyy levottomasti, tuuppii ihmistä tai tekee jotain muuta mitä et halua sen tekevän, vahvistat sitä käytöstä, mikä edeltää kouluttamisen aloittamista. Muista, että vanha sanonta: ”Jos se on levoton, pannaan se töihin” on suorastaan tuhoisa ruokapalkinnon käyttämisen yhteydessä. Koska ruokapalkinnon kanssa hevonen toivoo kouluttamisen alkavan ja jos se saa sen aikaiseksi levottomalla käytöksellä tai tuuppimalla, se tekee sitä yhä enemmän ja voimakkaammin.

Vinkki: Aloita kouluttaminen, kun hevonen on rauhallinen ja rento.

4) Ihminen ei vie namua hevoselle vaan opettaa hevosen hakemaan ruoan ihmiseltä

Jos aina äänimerkin kuultuaan hevonen lähtee hakemaan ruokaa ihmiseltä, se ei ole opetuksen kannalta kätevää. Tilanne menee hankalaksi, jos hevonen kääntää aina päänsä kohti ihmistä tai lähtee hakemaan palkkaa keskeltä kenttää. Tässä kohtaa tuhoisa viidakon vanha sanonta on: ”hevonen liikkuu ja ihminen on paikoillaan”. Sopii hyvin pelkän negatiivisen vahvisteen kanssa, mutta ruokapalkinnon kanssa ei.

Minä tykkään opettaa hevosilleni luoksetulon niin, että hevonen tulee noin metrin päähän ja pysähtyy odottamaan ja minä menen sen viimeisen metrin hevosen luokse ja voin halutessani antaa namin. Näin en vahvista syliin tulemista.

Vinkki: Vie namipalkinto sinne missä hevonen on ja sen pitäisikin olla. Jos myöhästyt, vie nami sinne missä hevosen piti olla odottamassa namia. Jos toistat tätä riittävän monta kertaa johdonmukaisesti, että palkinto tulee ihan paikallaan odotellen, hevonen oppii sen kyllä.

5) Ihminen antaa namun lähellä kehoaan

Jos hevoselle antaa ruokaa lähellä ihmisen kehoa, hevonen oppii, että pään ja turvan pitäminen kiinni ihmisessä on kannattavaa.

Vinkki: Anna ruoka mahdollisuuksien mukaan käden mitan päässä.

6) Koulutetaan hevosta, joka ei ole rento

Jännittynyt hevonen tulee ruokapalkinnosta helposti yhä jännittyneemmäksi. Uuden opettamisessa kannattaa aina olla todella tarkkana siitä, että hevonen todella on rento. Rauhallinen käytös ja rentous ovat eri asioita. Rauhallisesti käyttäytyvä hevonen saattaa olla hyvinkin jännittynyt ja sulkeutunut. Jopa opitusti avuton. Rentouteen vaikuttaa paikka, etäisyys muihin hevosiin, kipu, entiset pelot, sääolosuhteet ja ihmisen toiminta. Myös nälkä tekee hevosesta jännittyneen, joten kannattaa antaa pieni määrä heinää ennen ruokapalkinnon käyttämistä tai ajoittaa koulutus ruokailun jälkeen.

Vinkki: Käytä aikaa ja vaivaa siihen, että löydät paikan ja olosuhteet, missä hevonen pystyy rentoutumaan ja aloita uuden opettaminen vasta kun hevonen on rentoutunut ja hengittää vapaasti.

7) Luullaan, että hevonen on ahne, kun se onkin jännittynyt

Ruokapalkinto on hyvä apu hevosen jännittyneisyyden tunnistamisessa. Jännittyessään hevosen huulet pingottuvat, ruokaa alkaa putoilla tai meinaa mennä syöttäjän sormet mukaan. Joskus hevosen ottaessa ruokaa oikein ahnaasti syöttäjän sormet mukana syöden, hevonen tuntuu ahneelta. Moni ahne hevonen on kuitenkin osoittautunut jännittyneeksi ja kun rentouteen on päästy, hevonen syökin aivan rauhallisesti.

Vinkki: Varmista, että tunnistat hevosen jännittymisen merkit ja tunnetilan.

8) Ajoitus on pielessä

Koska ruoka tulee käytännössä yleensä jälkikäteen, se ajoitetaan äänimerkillä. Äänimerkin on kuuluttava juuri oikealla hetkellä. Jos ajoitus on pielessä, hevonen lisää eri tekemistä kuin tarkoitit vahvistaa. Hevonen tekee silti aina oikein.

Vinkki: Ole tarkkaa äänimerkin hetkestä. Ennakoi, muuten olet aina myöhässä. Pyydä toinen katsomaan tilannetta ja vaikka tekemään äänimerkin puolestasi, kun olette sopineet, mistä palkitaan. Sivusta on usein helpompi katsoa. Muutenkin yhdessä tekeminen on kivempaa.

Hyviä hetkiä positiivisen vahvisteen parissa!