Miksi ruokapalkinto on ylivoimainen

Ruokapalkinto on palkkiona (positiivinen vahviste) hevosen kouluttamisessa aivan ylivoimainen muihin vahvisteisiin verrattuna. Ruokaa on helppo käyttää, saa moneen pieneen annokseen, helppo pitää mukana ja ihmisen hallussa. Rapsutus toimii joissain tilanteissa, mutta siinä on rajoitteensa. Suurin rajoite on se, että kaikki hevoset eivät nauti ihmisen rapsutuksesta, joko ollenkaan tai kaikkina hetkinä. Mun työssäni rapsutus on usein pois suljettu sen takia, että kohtaamani traumatisoituneet hevoset saattavat jännittää ihmisen kosketusta tai läsnäoloa. Silloin aloitetaan ihmisen läsnäoloon ja kosketukseen siedättämisellä ruokapalkinnolla.

Hevosen tunnetilasta ja jännittyneisyydestä kertoo paljon tapa, miten hevonen ottaa ruokaa ihmisen kädestä. Se on todella hyödyllistä tietoa koulutettaessa. Hevonen, joka ei jännitä, ottaa ruokaa ihmisen kädestä rennosti ja tarkasti. Jännittyessään hevosen huulet muuttuvat tiukemmiksi tai hevonen saattaa syödä ihmisen sormet mukanaan. Silloin tiedät, että hevonen on jännittynyt. Se ei ole ahneutta, vaan jännittyneisyyttä.

Muut mahdolliset positiiviset vahvisteet ovat usein luonteiltaan sellaisia, että ne eivät ole ihmisen hallinnassa tai useassa pienessä erässä annosteltavissa. Uutta asiaa opetettaessa kun olisi hyvä päästä palkitsemaan muutaman sekunnin välein.

Ruoka toki tuo mukanaan helposti myös ongelmia, koska se edellyttää ihmiseltä mm. tarkkuutta, nopeutta ja oikeaa palkinnon suuntaa. Lisäksi ruoka saattaa nostaa pintaan piileviä ongelmia. Jos hevosella on kipuja (etenkin kroonista) tai hän on muuten jännittynyt tai stressaantunut, hän saattaa tulla ruokapalkinnon kanssa levottomammaksi kuin pelkän paineen ja paineen myötäyksen kanssa.

Kun ruokapalkinnon yhdistää paineen käyttöön, paine muuttuukin vihjeeksi. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että painetta ja paineen myötäystä (negatiivinen vahviste) käytetään niin, että hevonen ei jännity tai pelkää. Silloin on tunnistettava hevosen mielentila ja jännittymisen ensi merkit. Lisäksi on ymmärrettävä mm. elinolosuhteiden ja muiden tilanteeseen liittyvien tekijöiden merkitys hevosen mielentilaan. Lisäksi ymmärrys oman kehon käytöstä ja sen vaikutuksesta hevoseen, tuo merkittävää etua kaikkiin tilanteisiin hevosen kanssa.

Hevosilla saattaa olla erilaisia mieltymyksiä herkkujen suhteen, joten kannattaa kokeilla ennen kouluttamista mikä herkku on paras, mikä toisiksi paras ja mikä ei maistu ollenkaan. Jos mikään ruokapalkinto ei hevoselle maistu, hevonen jännittää liikaa (tai on kipeä) ja silloin on lähdettävä ratkomaan sitä. Jokainen hevonen syö jotain herkkua, ellei ole kipeä tai pelkää. Kuulen joskus kerrottavan, että tietylle hevoselle ei ruokapalkinto maistu esim. lastauksen tai kuljetuksen yhteydessä. Silloin hevonen pelkää liikaa. Ja pelkää vaikka lastautuisikin, koska hevonen tekee asioita myös pelostaan huolimatta. Se voi joissain tilanteissa olla hyödyllistä, mutta on hyvä tunnistaa. Jos hevonen tekee pelostaan huolimatta, asia saattaa yhtäkkiä jonain päivän lakata toimimasta.