TEAM HEVOSILO ESITTELYT

Aino Koivukunnas (vas) ja Fanni Martinoja.

AINO KOIVUKUNNAS, eläintenkouluttaja EAT

Ruokapalkinnon käyttöön ja klassiseen ratsastusperinteeseen aloitin perehtymisen vuonna 2003 Tuire Kaimion opissa. Siitä lähtien ruokapalkinto on ollut oleellinen osa omaa arkeani hevosen kanssa. Minulla oli 17 vuotta hevosia ja poneja kotonani pihatossa Järvenpäässä, mutta nyt ei ole enää mitään eläimiä.

Suoritin eläintenkouluttajan ammattitutkinnon vuonna 2013, kun se tuli mahdolliseksi suorittaa hevosen kanssa. Sitä ennen hevonen ei voinut olla eläintenkouluttaja AT näyttöeläimenä. Toisena eläinlajina näytössä minulla oli kissa. Kun eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinto tuli, olin mukana ensimmäisessä ryhmässä Taitotalossa. Olen myös istuntaopettaja ja olen suorittanut Katariina Alongin CwC istuntaopettajakoulutuksen. Opetan istuntaa ja ratsastusta ihmiselle ja ratsastukseen liittyviä taitoja hevoselle.

Olen luennoinut hevosen kouluttamisesta ja hevosen hyvinvoinnista mm. Taitotalossa ja Koulutuskeskus Salpauksessa. Olen työskennellyt valmentajana, kouluttajana ja työyhteisö- ja vuorovaikutusvalmentajana yrittäjänä. Työ- ja virkasuhteissa olen työskennellyt asiakaspalvelun sekä henkilöstön ja prosessien kehittämisen parissa Nokia Mobile Phonesilla, Nokia Networksilla, Pohjola-Yhtiöissä sekä Verohallinnossa.  Harrastukseksi kuntoilen ja opettelen mm. soveltavan improvisaation taitoja, joita käytän myös hevoskoulutuksen valmennuksessa.

Hevosharrastukseni alkoi teininä ratsastuskoulussa Tapiolassa. Sitten tuli pitkä tauko, ja aloitin uudestaan aikuisena ratsastuskoulussa Ylöjärvellä. Sieltä tutustuin hevoseen, joka ei soveltunut ratsastuskoulutyöhön, joten ostin hänet omaksi. Oma intohimoni silloin oli esteratsastus ja maastoilu. Omalla hevosellani oli vaarallisia käytöksiä ja kovia pelkoja, joten aloitin perehtymisen hevosen ymmärtämiseen, koulutamiseen ja omien taitojeni kehittämiseen. Tutustuin luonnolliseen hevosmiestaitoon, mutta kaipasin siihen lisää hevosen kuuntelua, hevosen ääntä. Ja osa kouluttajista käytti myös niin kovaa painetta, ettei se tuntunut hyvältä, ja hevosenikin kertoi sen minulle selkeästi. En halunnut hiljentää hevostani, halusin toimivan suhteen. Tuire Kaimion luennoilla opin siitä miten hevonen oppii ja miten voi käyttää positiivista vahvistetta kertomaan mitä haluan, sen sijaan että keskittyisin siihen mitä en halua. Positiivisen vahvisteen käyttö onnistuu vasta, kun pystyy määrittelemään käytöksen, jonka haluaa, ja palkitsee siitä täsmällisesti. Tämän opettelu on edellyttänyt minulta myös motoriikan ja läsnäolotaitojen kehittämistä. Kouluttamisen tekniikan opettaminen onkin vahvuuteni ja painotan valmennukseni siihen.

FANNI MARTINOJA

Positiivisen vahvisteen käytöstä innostuin muutamia vuosia sitten, ja Ainon opissa olen päässyt tutustumaan koulutuksen saloihin laajasti. Työskentelen urheilu- ja tapahtuma-alalla, markkinoinnin ja tuotannon parissa ja tällä hetkellä opiskelen kauppatieteitä Vaasan yliopistossa.

Hevoset ovat olleet osa elämäni lapsesta asti ja tällä hetkellä minulla on kaksi hevosta, jotka asuvat Sipoossa. Hevosalalla olen työskennellyt useita vuosia ratsastuksen ohjaajana ja tallityöntekijänä. Ratsastuskoulussa työskennellessäni vastuullani oli myös junioreiden hoitajatoiminta. Olen käynyt SRL Valmentaja 1- koulutuksen ja valmentanut ja pitänyt leirejä myös yksityisasiakkaille.

Lapsena harrastin ratsastuskoulussa ja vietin nuoruuttani muun muassa 5 islanninhevosen hoitajana tehden tallihommia ja puuhaillen erilaisten hevosten kanssa monipuolisesti.

Treenailen kotona paljon kouluratsastukseen liittyen ja olen kilpaillut pääosin siinä, mutta myös estepuolella. Tykkään maastoilla, kouluttaa maasta käsin ja tehdä mitä vain keksin mikä on meille hevosen kanssa yhdessä mieluista tekemistä.

KUVIA TYÖN JA HARRASTUKSEN PARISTA

Aino kouluttamassa nuorta hevosta ratsuksi positiivisen vahvisteen ja henkisen tuen avulla.

Aino intohimo oli esteet. Tässä menee ehkä noin 110cm rata.