Ruokapalkinnon käyttäminen hevosen kouluttamisessa ratsain tai ratsastusta varten perustuu ketjuttamiseen. Ketjun rakentaminen alkaa ketjun viimeisestä osasta. Näin kun ketjua harjoitellaan, loppupään toimintoihin tulee eniten toistoja. Siitä on hyötyä, sillä on eduksi mennä kohti tuttua, vahvempaa käytöstä.
Ketjuttamisen taito
Ketjun jokainen osa harjoitellaan ensin erikseen (ketjun viimeinen osa ensin) ja siteen ne tehdään peräkanaa. Jos hevonen ei tee ketjun jotain osaa osaamallaan tavalla, emme jatka ketjun seuraavaan toimintoon. Koska hevonen toistojen myötä oppii, että palkinnon saa seuraavasta liikkeestä tai sitä seuraavasta liikkeestä, tulee osaksi palkintoa se, että pääsee ketjussa seuraavaan vaiheeseen. Se siis perustuu siihen, että hevonen tietää palkinnon siellä seuraavan, ei useinkaan siihen, että itse tekeminen olisi hevoselle palkitsevaa. Jonkin asian tekeminen voi toki olla eläimelle palkitsevaa itsessään. Ratsastukseen kuitenkin liittyy kovin vähän sellaista tekemistä, mikä riittävästi muistuttaisi hevosen lajityypillisiä käyttäytymistarpeita ja olisi hevoselle itsestään palkitsevaa.
Palkintoliike
Jos käytät ruokapalkintoa ratsastukseen liittyvien asioiden opettamiseen maasta käsin tai ratsain, kannattaa hevoselle opettaa ns. palkintoliike. Tämän liikkeen tekeminen saa aikaan sen, että hevonen rentouttaa niskaansa (jos pyydät asettumista sivusuuntaan, ei taakse), nostaa säkää ylös, painaa lonkkaa alas (jos on joustoa siihen suuntaan ja takajalkojen kaikkien nivelten rennoksi laskeminen onnistuu). Se siis toisin sanoen kohentaa tasapainoaan taaksepäin ja liikkeen lisääminen tulee takavedosta, ei etuvedosta. Tämän kyllä tuntee ratsastaja pyllynsä alla, joten jos ei ala tuntumaan, on tekemistä hyvä tarkistaa jollain tavalla.
Varmista rento osaaminen
Ennen palkintoliikkeen harjoittelua on kuitenkin varmistettava, että ketjun kaikki osat osataan rennosti, pakottamatta ja kevyesti. Eli varmistat myös istunnastasi, että et itse ole takapainoinen ja vahingossa ota tukea ohjista tasapainosi korjaamiseksi, vaan pysyt istumassa tasapainossa vaikka ilman ohjia.
Varmista osaaminen seuraavissa asioissa:
1) Hevonen osaa asettua oikein ensimmäisen niskanikaman kohdalta, heti korvien takaa ja liike on pieni. Kyseessä ei ole pään kääntäminen kaulasta tai kaulan ja kehon liittymäkohdasta. Tämä kannattaa kokeille ensin maasta käsin myös varmistaakseen onko niska jäykkänä. Tätä kirjoittaessa on tosi liukkaan kelit ja hevosillakin helposti on niska jäykkänä, kun on liukasta ja rento reipas meno ei ole mahdollista. Myös liian harvat mahdollisuudet liikkua rennosti ja omaehtoisen reippaasti ilman ratsasta tekevät hevoseen lihasjumia.
2) Hevonen ymmärtää asettumismerkin sillä päävehkeellä, mikä sinulla on käytössäsi (kuolaimet, kapsoni tai kuolaimeton) ja ihminen osaa tehdä merkin niin, että hevonen ymmärtää.
2) Hevonen ja ratsastaja molemmat osaavat jonkin merkin, minkä avulla hevonen lisää rennosti aktiivisuutta (pohje, raippamerkki tms.). Nopea lähtö tai pyrähdys eteenpäin ei ole rento liike.
Kun hevonen osaa edelliset oikein, hevoselle opetetaan ketju:
1) Asetu
2) Kun asettuu, sinä myötäät
3) Pyydä lisää aktiivisuutta
4) Kun lisää aktiivisuutta, sinä annat äänimerkin ja palkkion
Ketjuta oikein päin eli takaperin
Aloittaen siis viimeisestä eli ensimmäiseksi vahvistat hevosen osaamista rennosti lisätä aktiivisuutta jostain käyttökelpoisesta merkistä. Käyttökelpoinen merkki ei ole päävehkeestä eteenpäin pyytäminen, sillä silloin paino siirtyy eteen. Ja kun koko liikkeen yksi juju on, että hevonen siirtää painoaan takaosalle, ei kannata ottaa mukaan päinvastaista aiheuttavaa pyyntöä.
Ja eikun harjoittelmaan!
PS: Tämä on myös se palkintoliike, mitä Tuire Kaimio käyttää omassa valmennuksessaan ja se toimii todella hyvin.